keskiviikko 10. elokuuta 2016

Reppu Normaali (DIY)

Facebookin Ompeluelämää-ryhmässä vallitsee reppuvillitys. Aikani muiden upeita tekeleitä seurattuani päätin itsekin ryhtyä tuumasta toimeen. Apunani käytin Villa & Villa -blogin kuvitettua ohjetta.

Repun mustavalkoinen kangas on 50 sentin kirpparilöytö. Aikaisemmassa elämässään reppukangas oli paneeliverho. (Ihan vain tiedoksi, että yhdestä paneeliverhosta jäi vielä jäljelle kolmisenkymmentä senttiä.) Muutoin en kaupoilla käynyt: vuorikangas oli vanha lakana, neppari arkistoerää, kovikehuopa jämäpala vuosien takaisesta patakinnasprojektista ja kahteen suuntaan aukeava vetoketju on purettu vanhasta läppäripussista (josta neopreenikangas käytettiin kuusi vuotta sitten tähän kameralaukkuun). Hintaa materiaaleille tuli siis tasan 50 senttiä.

Tähän reppuun mahtuu passelisti 13,3-tuumainen läppäri ja paljon paljon muuta. Jos uuden repun vielä väkerrän, teen etutaskusta suuremman ja käytän vahvempaa tukikangasta. (Nyt siis käytin sellaista tukikangasta, jota nyt vain sattui kaapista löytymään). Seuraavaan reppuun tulee myös pidemmät hihnat ja vahvistettu pohja ja selkäosa.




maanantai 27. kesäkuuta 2016

Tuoli nimeltä Näsinneula (kunnostusprojektin osa 3)

Tuoli nimeltä Näsinneula oli hionnan ja pesun jälkeen vielä kovin alaston ja kolhuinen (kunnostusprojektin ensimmäiseen osaan voit tutustua täällä ja toiseen osaan täällä). On siis aika pistää suti heilumaan!

Koska pöydänkunnostusprojektista oli jäänyt roimasti valkoista puuvahaa yli, päätin käsitellä myös tuolin puuosat samaisella vahalla (nollabudjetti ja sitä rataa). Ainakin puupinta saa nyt osakseen hieman hoivaa ja hellänpitoa. Vahan levitin tälläkin erää ohuella vaahtomuovisiveltimellä, jolla maalikerroksesta saa riittävän ohuen. Aloitin kyllä hommat tavallisella siveltimellä, mutta ei, ei siitä mitään tullut. Vaahtomuovisivellin ja vaha yhteen soppii. 

Kaksi kerrosta vahaa, ja tuoli alkoi näyttää aivan erilaiselta (kuvassa tosin vasta yksi kerros) Toisaalta olisi ollut kiva jättää puuosat puun värisiksi, mutta puunsyistä hohkava vanha musta maali sai minut lopulta päätymään peittävämpään vaihtoehtoon. Tällä mennään!


Nahan paikkaus


Kun olin huomannut, että nahkaosa on aivan rei'illä, ryhdyin etsimään ratkaisua tilanteen korjaamiseen. Kyselin paikalliselta suutarilta vinkkejä, mutta vedin vesiperän. Lopulta bongasin netistä tällaista nahan paikkaamiseen tarkoitettua ainetta, ja minähän pistin tilaten. Ei ollut mitään muuta menetettävää kuin valmiiksi reikäinen selkänoja. 

Suutarilta ostin mustaa nahkamaalia, jolla päätin nahkaosan maalata. Samaisella nahkamaalilla värjäsin myös tuota nahanpaikkausainetta hieman tummemmaksi, jotteivät paikkauskohdat loistaisi aivan valtavasti maalin alta.

Pesin nahkaosan huolellisesti nahanpuhdistusaineella ennen paikkausurakkaa. Lisäsin paikkausainetta reikäkohtiin ohuin kerroksin, välillä kovetin ja kuivasin paikkausainetta hiustenkuivaajalla.

Suurin reikä (ja palkeenkieli) oli käsinojassa. Aiemmin se näytti siis tältä. Monta kerrosta mönjää tuo vaati, mutta lopulta reikä oli niin täynnä, että olin tyytyväinen.




Nahan maalaus


Nahan maalaamiseen käytin suutarilta ostamaani mustaa nahkamaalia. Maali kuivui niin nopsaan, että siinä piti olla melkoisen ripeä liikkeissään. Maali kupli ja meinasi jättää rantuja. Ihan hyvä siitä lopulta kuitenkin tuli.

"Ihan ku ei ois koskaan maalattukaan!", sano.



Siinä se sitten on. Verhoilua vaille valmis. Viimeistä postausta saadaankin odotella tovi, sillä tilaamani verhoilukangas saapuu vasta heinäkuun lopussa. Iih, en malta odottaa!



torstai 23. kesäkuuta 2016

Tuoli nimeltä Näsinneula (kunnostusprojektin osa 2)

Kun tuoli nimeltä Näsinneula oli saatu riisuttua (kunnostusprojektin ensimmäiseen osaan voit tutustua täällä), oli aika ryhtyä hiomaan puupintoja. Tämä on aina yhtä jännittävä vaihe, kun ei tiedä, mitä maalikerroksen alla odottaa.

Tämän tuolin maalipinnan alta paljastui mitä ilmeisimmin saarnipuuta. Mikään puuasiantuntija en ole, mutta ainakin syyt muistuttivat kovasti biljardikeppien puukuviota. Syyt olivat imeneet maalia syvyyksiinsä ja puussa oli jos jonkinmoisia vekkejä siellä täällä. Puussa oli jälkiä myös kosteusvaurioiden seurauksena. Aivan sileäksi en edes yrittänyt puuta saada: vanha tuoli saa myös näyttää elämää nähneeltä.

Nahkaisen selkänojan putsasin marseillesaippualla. On se kyllä ihme ainetta. Kuvissa aurinko nyt antaa hieman anteeksi virheitä, mutta ihmeen hyvin sillä sai maaliroiskeetkin nahasta sienen avulla hangattua. Reikäiseksi nahka silti jäi, vaikka muuten muuttuikin hämmästyttävän hyvännäköiseksi.

Seuraavaksi maalaus ja nahan paikkaus! Pysykää linjoilla!





keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Häätipuset

Sain jo hyvissä ajoin alkuvuodesta viestin eräältä blogini lukijalta, joka tiedusteli mahdollisuutta saada hääkakkuunsa samantyyliset linnut kuin askartelin siskoni hääkakun koristeeksi nelisen vuotta sitten. Tottahan minä suostuin.

Tuumasta tartuin toimeen vasta nyt kesäkuussa, kun pahimmat kiireet olivat helpottaneet. Kun aikaa olisi maaliskuussa ollut yllin kyllin, ei koko Porista tahtonut löytyä valkoista Fimo-massaa. Kun vihdoin Fimoa löysin, ei aikaa enää tahtonut askarteluun olla.

Mutta valmista tuli. Hieman suuremmat nämä ovat kuin esikuvansa. Siipiäkin hieman muokkasin. Herkkiä tipusia yhtä kaikki.











































































Sinne lähtivät postin armoille. Toivottavasti eivät saavu siipirikkona perille.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Tuoli nimeltä Näsinneula (kunnostusprojektin osa 1)

Ostaa täräytin kirpparilta Askon vanhan tuolin. Tai luotan myyjän sanaan, että kyseessä todella on Askon valmistama tuoli, mitään leimaa tuolissa kun ei ole. Pikaisella googlettamisella en samanlaisia tuoleja mistään kuitenkaan löytänyt.

No hällä väliä, pidän tuolin muodoista yhtä kaikki. Tuolin kunto puolestaan – se ei ollut alkuunkaan niin hyvä kuin myyntikuvasta saatoin päätellä. Yllätyksekseni tuoli oli yltä päältä maalinroiskeissa ja nahkaosakin oli riivitty puhki puulle asti. 

(Se, miksi tuolin nimi on Näsinneula, selviää tämän postauksen lopusta.)


Hommat aloitin irrottamalla istuinosasta kangaspäällisen. Tai siis päälliset, niitähän oli kaksin kappalein. Kankaiden alta löytyi vielä vanukerros ja vanukerroksen alta vaahtomuovikerros. 

Kankaiden irrottaminen ei käynyt aivan käden käänteessä. Päällimmäinen kangas oli naulattu nupinauloilla, jotka olivat ajan saatossa päässeet ruostumaan. Nauloja napsahteli poikki sitä mukaa kun niihin pihdeillä koski. Osa naulan tyngistä jäi puuhun sisään, mutta suurimman osan nypin sinnikkäästi irti. 

Toinen kangas oli puolestaan niitattu kiinni puuhun. Ja tottahan toki myös niitit olivat ruosteessa kuin mitkä. Hampaat irvessä niitä revin tovin jos toisenkin.

Melkoisesti oli tuolin istuinosa päässyt kärsimään monien verhoilujen seurauksena, mutta eiköhän tuosta vielä tuoli saada.


Mutta mutta, mitäs sieltä paljastuikaan! Tuolin istuinosan kylkeen oli riipusteltu sana NÄSINNEULA! Sinne nämä on kaiken maalais- ja kaupunkijärjen mukaan tehty. Tällä tuolillahan on tarina!

Jo alkoi armoton googlettaminen – etsintä, joka lopulta jopa tuotti tulosta. Kovasti näyttää siltä, että siellä he syövät Näsinneulan ravintolassa vuonna 1971 samanmoisilla tuoleilla. Nyt täytyy selvitellä, saisinko tuolista vielä lisätietoja jostain. Erityisesti kiinnostaisi, kuka tuolin on suunnitellut.

Jatkoa seuraa, pysykää kuulolla!