keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Idean sain pehmokitaraan

Siskonpoika sai lahjaksi pehmokitaran. Huomasin juuri, että myös Omasta (p)ajasta -blogin Minna-Leena oli tehnyt pukinkonttiin kitaran. Minun versioni oli klassinen kitara, Minna-Leenan vähän rokimpi sähkökitara.






Piirtelin kaavat omasta päästäni ja leikkelin palasia erilaisista kierrätetyistä kankaista ja nahanpaloista. Koppaa ympäröivä nauha on ostettu viime keväänä Virosta, kuin myös napit ja kitaran kielimateriaali. Vakosametti on vanhasta hameesta, tekonahan suirut jäi jäljelle joskus vuosituhannen alussa, kun tein pikkuveljen mikroautoon uuden istuinpäällisen.

Toinen pää kitaraa helisee, toinen pää rapisee. Myös kielistä saa paukuteltua jonkinmoisia ääniä nahkaa vasten. Vielä tuo pehmokitara on jäänyt äänekkäämpien lelujen varjoon, mutta ehkä silläkin vielä enemmän leikitään, jahka poika ymmärtää, mikä kitara ylipäänsä on. Pojan paapa näyttää varmasti vielä jatkossakin mallia ja opettaa kitaransoiton salat.


tiistai 18. joulukuuta 2012

Virkatut pikku töppöset

Ystävän pojan jalka kasvaa kovaa vauhtia. Aiemmin tekemäni valkoiset villasukat ovat jo jääneet pieniksi, nyt pikku herra sai uudet villatöppöset varpaitaan lämmittämään.


Ohje vastaavanlaisiin töppösiin löytyy täältä. En seurannut ohjetta orjallisesti, vaan lisäilin ja kaventelin silmukoita vähän oman pääni mukaan. Langat ovat vanhojen kerien jämiä.


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Origamisydänkirjanmerkkejä

Tänä vuonna joulukorttiaskarteluni oli lähinnä paperintaittelua. Niin kuin viime vuonnakin, tein joulukortteihin origamikoristeet. Viimevuotinen oli jonkinlainen kukkaviritelmä vanhasta nuottipaperista, tänä vuonna tein sydämenmuotoisia kirjanmerkkejä vanhan Lahden muotoiluinstituutin Alavalla maalla -kalenterin (2011) sivuista. Vahvasta paperista tehdyt mustavalkoiset valokuvasivut ja kultaiset muistiinpanosivut sopivat hyvin tällaiseen askarteluun.


Viime vuonna eräs ystäväni ilmoitti irrottaneensa origamikukkaviritelmän kortista ja tehneensä siitä jääkaappimagneetin. Niinpä päätin tänä vuonna tehdä jotain sellaista, joka olisi käyttökelpoinen esine jo sellaisenaan.


Osan korttipohjista ostin Tiimarista, osa löytyi varastoista. Leikkelin vanhoja mainoksia ja teippailin vähän koristuksia Teippitarhan washiteipeillä. Myös tuo läpinäkyvä Dymo-teippi on Teippitarhasta. Jokainen kortti on erilainen, mutta sama tyyli jatkui ensimmäisestä kortista viimeiseen asti.


Ohje sydänkirjanmerkkeihin löytyy täältä.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Graafiset sukat

Syksyn sivuprojektina on ollut jos jonkinlaisten villasukkien neulominen. Menen aina fiiliksen mukaan käsitöissäni: jos ei huvita neuloa sukkia, niin en neulo sukkia vaan teen jotain muuta. Aika usein sukat jäävät parittomiksi lojumaan neulokoreihin; lopulta en enää tiedä, millä ohjeella olen mitäkin tehnyt, ja taitaapi käydä niin, että jokainen sukka ei koskaan saakaan kumppania.


Tällä DROPS Designin ohjeella (vähän muokkasin) neuloin mustavalkoharmaat sukat. Varren graafiset kuviot pääsivät paremmin oikeuksiinsa rajummilla kontrasteilla kuin mitä alkuperäisessä ohjeessa. Aika usein tulee ohitettua ohjeita ihan vain sen takia, ettei tykkää väriyhdistelmistä, vai olenko ainoa?

Kuvioneuleen neulominen pitää mielenkiinnon yllä, ja varsiosan neuloikin tosi nopeasti. Tuo sukkaosan neulominen olikin sitten toinen juttu. Jälleen sain kulutettua lankoja varastosta (isotädin perintöä), käytinpä tuon harmaan langan selvittämiseen illan jos toisenkin. Varoitus: lankavyyhdin parikymmenvuotinen varastointi saattaa aiheuttaa sotkeutumista.


Kävipä lankojen kanssa sellainenkin hassu juttu, että sukissa on käytetty kahta eri valkoista. Onneksi sodassa, rakkaudessa ja käsitöissä kaikki on sallittua. Leikitään, että se oli harkittu ratkaisu.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Villakangastakin pelastusoperaatio


Voiko takkia rakastaa? Ehkä vähän? Moni pystyy varmaan samastumaan siihen onnellisuuden puuskaan, kun löytää jonkin täydellisesti istuvan vaatekappaleen. Sellaisen vaatekappaleen, josta on valmis maksamaan vähän enemmän kuin budjetti todella antaisi periksi. Sellaisen vaatekappaleen, jota ei haluaisi ottaa pois päältään. Kuvan villakangastakki on sellainen vaatekappale.



Silmää miellyttävän, mukavan, hyvin istuvan, laadukkaan ja hinnaltaan varteenotettavan villakangastakin löytäminen tuntui mahdottomalta tehtävältä. Miksi kaikki neuleet ja "villakangastakit" on nykyään tehty akryylistä? En voi sietää akryyliä. Benettonilta onneksi löytyi pari vuotta sitten takki, jonka villakankaasta jopa 80 prosenttia on villaa. Pysyi tyttö hyvin lämpimänä takin sisällä.

Takin vuori oli kuitenkin tehty valmistusvirheellisestä kankaasta (ammattilaisten mukaan värjäys on saattanut epäonnistua), ja se ei kestänyt kuukautta pidempään käytössä. Kävipä takki jo kerran ompelimossa korjautettavanakin Benettonin piikkiin, mutta vuori meni seuraavana talvena uudelleen rikki niistä kohdista, joita ei ollut paikattu. Viime viikolla päätin vaihtaa takkiin täysin uuden vuorin, sillä alkuperäinen vuorikangas oli palanut puhki aivan läpikotaisin.


En ollut koskaan aiemmin ommellut takkiin vuoria. Mielenkiintoinen projekti! Täytyi miettiä monta työvaihetta eteenpäin, jotta lopputulos oli mahdollisimman siisti. Purin vanhan vuorin takista, ja käytin sitä kaavana, kun leikkasin uutta kangasta. Ompelin ensin vuorin osat yhteen. Sen jälkeen ompelin vuorin hartialinjan kiinni villakankaaseen, sitten etusaumat ja lopuksi helman. Helmaan jätin kääntöaukon, jotta sain ompeleet hyvin piiloon.


Eurokankaan myyjän avulla valitsin takkiin uuden vuorikankaan. Kovin ryppyyntyväistä tuo on, mutta onneksi se on vain vuori. Takki sujahtaa päälle ihan noin vain, kun vuorikangas on niin siloista!




Ja tehän ette sitten huomanneet kuvien taustalla olevia keskeneräisiä projekteja. Hys!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kruunukorkkimagneetteja

Ennen kaikki oli hienompaa: pullot lasia ja korkit metallia. Muistan kirkkaina kuvina lapsuuteni päivät, kun saimme valkata kahvilassa itsellemme limonadipullot. Päätös tehtiin lähes aina avaruusolionvihreän smurffilimpparin ja vadelmanpunaisen muumilimpparin välillä. Tuohon aikaan limonadit myytiin pienissä lasipulloissa, joissa oli metalliset kruunukorkit. Valinnan vaikeus paheni, kun piti osata valita smurffi- tai muumilimpparista juuri se pullo, jossa on hienoin korkki ja hienoin etiketti. Samanlaista ei tietenkään voinut valita kuin sisko tai veli.


Löysin kotikotoa kruunukorkkeja, askartelukätköistä kaivelin esiin sopivankokoisia magneetteja. Jotta kaikki ei olisi liian täydellistä, on korkeissa näkyvissä pullonavaajan kaivertamat jäljet. Taas huomaa, että kun jokin on tarpeeksi vanhaa, voi siitä tehdä jo jotain uutta.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Mietemagneettien muodonmuutos

(Kuva)

Uus viikko, uus läppäri, uus vessa ja uudet magneetit. Kaaoksen keskeltä on etsittävä järjestystä, ristiriidoista yhteisymmärrystä, ja on muistettava, että vaikeuksista löytyy tie voittoon. Tuota Einsteinin lausumaa voisi joskus toistella itselleen mantramaisesti. Onneksi asioilla on aina tapana järjestyä.

Päivän puheenaihe on magneetit. Tiedättehän te ne markettien käytävillä tönöttävät mietemagneettitelineet? Omiin nurkkiini oli muutama halpismietemagneetti vuosien varrella eksynyt. Nimenomaan nurkkiin, jääkaapinovesta niille ei ole vuosiin löytynyt paikkaa. Niks naks ja magneetit olivat muuntautuneet pieniksi valokuvakehyksiksi. Aiemmin syksyllä tekemäni vanhojen negojen pinnakkaisvedokset pääsivät nyt esille keittiöön. Vasemman yläkulman magneetin sisus on leikattu vanhan Camilla Hackmanin suunnitteleman muistilehtiön kannesta.


P.S. Tuo einsteinismi on muuten magneetti.

torstai 1. marraskuuta 2012

Pökät

Vaikka kotikotona eletäänkin tällä hetkellä pahvilaatikkoparatiisissa, löysin tieni ompelukoneelle ja kangaskätköille, kun siskonpoika oli pöksyjä vailla.



Sekä collegekangas että resorit ovat kierrätettyjä. Resorit saksin äidin kulahtaneesta kasaripaidasta: vyötäröresori oli joskus kaulus, jalansuiden resorit olivat ennen kädensuut. Se on kuulkaas taitolaji (no ehkä vähän myös tuurilaji) saada pienestä kankaanpalasta saksittua pojalle passaavat pökät!


Sanokaa mun sanoneen, mutta tämän naperon perässä ei pysy kukaan, jahka poika äkkää, kuinka kävellä.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Muistutustaulu

Seuraava kuva sisältää mustaa sisäpiirihuumoria. Ei ehkä aukene kaikkine ulottuvuuksineen ilman perusteellista keskustelua kyseisen tupakan tarinasta, mutta muistuttaapahan elämän rajallisuudesta.


Kehys on kirpparilta ostettu ja edelliskesänä maalaustalkoissa maalattu. Nostin taustalevyä lasista laittamalla kehyksen nurkkiin pienet korkinpalaset. Lopuksi siistin reunat washi-teipillä kehysten takaa. Dymo yski moisia sanoja kirjoittaessa, mutta rosoisuus sopii aiheeseen. Tupakka  puolestaan on taannoin takavarikoitu.

Jos muuten mustasta huumorista pitää, niin suosittelen Jonathan Tropperin romaania Kuinka lähestyä leskimiestä (2009). Myös Seitsemän sietämättömän pitkää päivää (2011) alkaa harvinaisen koukuttavasti, lopusta en osaa vielä sanoa juuta enkä jaata. Ihanan absurdi mutta todenmukainen tapa käsitellä surua.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Omena-porkkanakakku

Aiemmin tällä viikolla tuli leivottua omena-porkkanakakkua. Loman kunniaksi... tai ystävyyden kunniaksi... tai ihan vain herkuttelun kunniaksi. No kunhan leivoin silkasta leipomisen ilosta. Uusi hipihiljainen (ja tehokas!) Boschin sähkövatkain on avain leivontarauhaan. (Tämä mainos ei ole sponsoroitu.)


Selvittämättä jäi syy tummalle värille. Jonkin sortin kemiallinen reaktio? No ei väri kakkua pahenna, jos ei kakku väriä.


Omena-porkkanakakku

Pohja:
4 kananmunaa
3 dl sokeria
2 porkkanaa raastettuna
2 omenaa raastettuna
½ sitruunan kuoriraaste ja mehu
1 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä
75 g voita sulatettuna
3 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 ½ tl vaniljasokeria
½ tl suolaa

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita porkkana- ja omenaraaste, sitruunan kuoriraaste ja mehu, hienonnettu inkivääri ja sulatettu voi keskenään omassa kulhossaan ja kuivat aineet toisessa kulhossa. Yhdistä kaikki ainekset varoasti sekoittaen. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan ja paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 50 minuuttia. Kokeile puutikulla, onko kakku kypsä. Anna kakun jäähtyä vuoassa ennen kumoamista. Kuorruta kakku.

Kuorrute:
½ dl kuohukermaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
neljännessitruunan mehu
kourallinen mintunlehtiä
1 tl vaniljasokeria
3/4 dl tomusokeria

nigellansiemeniä
mintunlehtiä

Vaahdota kerma. Sekoita tuorejuuston joukkoon sitruunan mehu ja hienonnetut mintunlehdet. Lisää sekaan vaahdotettu kerma ja mausta lopuksi sokerilla. Lusikoi kuorrute kakun päälle. Anna kuorrutteen valua reunoja myöten vadille. Koristele (ja mausta) kakku nigellansiemenillä ja tuoreilla mintunlehdillä.


keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Jyväpussi

Nyt menee kyllä ihan mummoiluksi, mutta menköön tämän(kin) kerran. Onko hartialämmitin aka jyväpussi teille tuttu juttu? Meillä on kotikotona jyväpussi lojunut sohvan käsinojalla tai istuintyynyjen välissä jo monen monta vuotta. Niin monta vuotta, että en edes tiedä, onko ollut aikaa ennen jyväpussia? Jyväpussi on nerokas keksintö, ja nyt päivien kylmetessä tuli mieleeni tehdä itsellenikin sellainen. Tällä vilukissalla on aina hartiat jumissa.


Jyväpussi on siis tuollainen sateenkaaren muotoinen pussi, joka on täytetty puolilleen kauranjyvillä. Jyväpussia voi käyttää kahdella tavalla: Sen voi laittaa mikroon (noin minuutiksi; edit. tai kunnes jyvät ovat riittävän lämpimiä), minkä jälkeen säkki heitetään harteille ja annetaan lämpimien jyvien lämmittää ja rentouttaa harteita. Jyväpussin voi myös pistää pakastimeen, minkä jälkeen pussia voidaan käyttää kylmähoidossa, esimerkiksi urheilun aiheuttamiin lihasvaurioihin.  

Ompelin jyväpussin mamman kätköistä löytyneistä kankaanpaloista. Meillä on muuten mökillä tuvassa samasta kankaasta ommellut verhot! Ensin olin, että hei tuohan on Marimekon Muijaa, mutta eipäs olekaan. Tulipahan nyt hyödynnettyä tuo vuosikymmeniä varastoissa lojunut kolmikymmensenttinen kankaansuiru. Tämän pussin jyvät on napattu vanhasta (rikkoutuneesta) jyväpussista, mutta nyt talven tullen isoista marketeista löytyy linnunruuaksi tarkoitettuja kauranjyviä pilvin pimein.

Jyväpussi on oiva joululahja hartiakipuiselle äidille, mummolle tai ystävälle. Sopii se toki myös isänpäivälahjaksi isukille tai taatalle. Jos innostut tällaisen nyt tekemään, niin muista ommella ja huolitella saumat tarpeeksi tiheällä tikillä, jottei jyvät karkaile hartiapussia retuuttaessa.

Ohjeet:
  1. Tarvitset kaksi kaavan mukaan (ks. kuva alla) leikattua palaa. Leikkaa osat kaavan mukaisesti taitteelta.
  2. Aseta kankaat oikeat puolet vastakkain ja ompele kaikki muut sivut paitsi toinen lyhyistä saumoista, jotta saat kaadettua jyvät sisään. Käännä työ.
  3. Toiset tykkäävät tikata pussin neljään osioon, jolloin kaikki jyvät eivät pääse valahtamaan toiseen reunaan säkkiä. Jos haluat tehdä niin, kaada pussiin jyviä vain yhden osion verran (jokainen osio vain puolilleen jyviä) ja tikkaa kiinni yksi pussinneljännes kerrallaan. Jos et halua jakaa pussia osioihin, kaada pussi noin puolilleen jyviä. Älä laita liikaa jyviä, jottei siitä tule liian painava ja jotta se mukautuu harteille hyvin. 
  4. Ompele avoin pussinsuu kiinni tihein pistoin joko käsin tai koneella. Itse ompelin käsin, jotta sain sauman piiloon. Helpompaa kuin heinänteko!


Liitänpä tänne vielä kaavankin jpg-muodossa (koska en tiedä, miten tänne saisi liitettyä pdf-tiedostoja). Tulostaessasi mukauta kaava A4-arkin kokoiseksi, niin mittasuhteet pysyvät oikeina.


P.S. Koska jyväpussia lämmitetään mikrossa, muistathan paloturvallisuuden kankaita ja lankoja valitessasi. Älä missään nimessä käytä minkäänlaisia metalliosia (esim. vetoketjuja tai nappeja).

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Teipittää

Haluaisin teipata valokuvia albumeihin, kirpparilta ostettua lampunjalkaa, onnittelukortteja ja lahjapaketteja. Olen jo pitkään haikaillut japanilaisten washi-teippien perään ja selaillut Teippitarhan aivan hullun suurta valikoimaa.




Toimitusta odotellessa voi inspiroitua muiden teippailuista. Teipistä on moneksi.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Lempiasioita

Minä itte haastoi minut mukaan Mokon haasteeseen listaamaan 10 lempiasiaani. Lempiasioihin ei selvästikään lukeudu lempi-ihmiset, joten heittelen tänne nyt ihan summanmutikassa arjen pieniä suuria asioita.



1. Syksyn kukat. Kotikoti sijaitsee kaupungissa, jossa viljellään asukkaiden iloksi auringonkukkia. Kävin poimimassa sylillisen. Kotona pitäisi aina olla vaasissa kukkia ilostuttamassa arkea.



2. Sateiset ja harmaat syyspäivät, jolloin kynttilöitä voi hyvin mielin polttaa koko päivän. Tuikun palaessa kahvinpavuista irtoava tuoksu lämmittää mieltä siinä missä vetoisassa huoneilmassa lepattavat liekitkin.


3. Höyryävä mukillinen kahvia ja tuorejuustovaahdolla kuorrutettu omenapiirakka. (Ja ne omenat, joita naapurustossamme on jaossa joka talon nurkalla.)


4. Itse tehty ruoka ja hetki nauttia siitä.


5. Viikko täynnä vapaapäiviä.


6. Viro, viron kieli ja niihin liittyvät ihanat muistot. Viime viikolla sain vihdoin kaikki vaihtokevään kuvat kansien väliin. Olipa jälleen sarjassamme projekti, joka kesti kaksi vuotta.


7. Toimiva tietokone. Humanistista on moneksi.


8. Musiikki. Sen avulla jaksaa läpi harmaan arjen. Täältä voit kuunnella (koko ajan muokkautuvaa) syksyn soittolistaani.


9. Ompeleminen. Tai noh, käsityöt ylipäänsä. Onni on myös löytää vintiltä ompelukoneen säilytykseen juuri passeli vanha nahkasalkku.


10. Oppiminen. Lokakuun aikana olen muun muassa viettänyt pari iltaa pimiökurssilla. Voi sitä riemua, kun on onnistunut säätämään kontrastin, valotuksen sekä aukon nappiin, ja valkoiselle paperille alkaa hahmottua kuva. Koukuttavaa touhua.

---

Näin osallistut haasteeseen:
  1. Listaa tämän hetken kymmenen (10) lempiasiaasi (voit halutessasi kopioida haastepostaukseen yllä olevan blogihaastekuvan ja/tai käyttää omia kuviasi)
  2. Jaa haaste vähintään viidelle (5) tykkäämällesi blogille ja ilmoita siitä heille
  3. Voit halutessasi myös osallistua Mokon myymäläinstallaatioprojektiin sekä Mokon lahjakortin arvontaan lähettämällä oman lempiasiat -listasi osoitteeseen mokomarket@moko.fi otsikolla: Minun lempiasiani. Ilmoitathan meilissä yhteystietosi. Kaikista lähetyistä lempiasioista valitaan osa ja nämä valitut aiheet tulevat olemaan osa Moko Marketissa järjestettyä esillepanoinstallaatiota, jota päivitetään viikottain teidän lähettämillä lempiasioilla. Jokaisen esiteltävän lempiasian yhteydessä mainitaan lempiasian kertojan nimi ja paikkakunta. Voit seurata myymälän installaatioita Facebook-sivuilta. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan 3 kpl 50€ lahjakortteja Moko Markettiin (arvo yht. 150€). Teidän lempiasioiden mukaan elävä Lempiasioita -näyttely rakennetaan viikolla 41 ja arvontaan voi osallistua 3.10 - 2.11.2012. Moko Oy pidättää oikeuden muutoksiin.
  4. Muista nauttia listaamistasi lempiasioista mahdollisimman usein!
---

Haastan mukaan kaikki lukijani! Nauttikaa elämästä!

lauantai 13. lokakuuta 2012

Suorin vartaloin kerien

Tätä kudetta saadakseni ei pitänyt kaivaa kuvetta. Löysin kotikotoa vintiltä viisikiloisen trikookuderöykkiön. Ensin sieltä ei meinannut löytyä päätä eikä häntää, mutta äkkiä langanpäitä ja -häntiä olikin jo niin monta, ettei tiennyt, mistä langasta ottaisi kiinni ja vetäisi.


Makoilin lattialla, selvittelin sotkuja ja pyörittelin keriä. Tämä viikko meni punaisen langan selvittämisessä, ensi viikolla jatkan sinisen kuteen selvittelyä. Pian pääsee koukkuamaan, se käykin sitten ihan lihaskuntotreenistä.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Yksi sivusto, 300 blogia, tuhat ideaa

Aiemmin syksyllä vihjailin tulevista uudistuksista blogimaailmassa. Lokakuun aikana avataan Indiedays Inspiration -sivusto, jonne on kutsuttu minun blogini lisäksi 299 vähintään yhtä kivaa blogia. Avautuvalta sivustolta löytää varmasti aina uutta luettavaa ja inspiroivia ideoita.


Blogini lukijoilla on mahdollisuus päästä ensimmäisten joukossa tutustumaan sivuston beta-versioon tämän linkin kautta. Mee ny, niinku oisit jo!

Vaavin sukat vol. 2

Vaavin varpaat valkoisissa villasukissa. Samaisista sukista kerroin aiemmin täällä.


Yltiösöpö pikkuinen ihminen hän kyllä on. Sain Tirpukalta luvan julkaista kuvan täällä blogissani.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Valkoiset vauvasukat

Ihana ystäväni sai noin kuukausi sitten piskuisen pojan. En ole vielä kiireiltäni ehtinyt pienokaista näkemään, mutta lahja on jo valmiina. Täytyy ehtiä halimaan vauvaa ennen kuin sukat ovat jo liian pienet!



Sukat on neulottu 2,5 millin sukkapuikoilla, silmukoita on 40. Sukan pohja on sileää neuletta, mutta sukan päällä jatkuu koko matkan varresta asti joustinneule. Valmiin sukan pituus on reilut kymmenen senttiä. Ohje löytyy täältä. Lankana käytin jälleen kerran isotädiltä perittyä villalankaa: kerän kääreessä lukee "Made in West Germany".