keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Tuhti domino-suklaajuustokakku

Do-re-mi-fa-sol-la-ti-do! Ulalaa, mikä kakku.


Siskoni bongasi lehdestä domino-suklaajuustokakun ohjeen. Tarkoitus oli tehdä kakkua jo pääsiäisenä, mutta eihän meillä aika mihinkään leipomiseen riittänyt. Koska jääkaappiin oli jo ostettu tuorejuustoa ja mansikoita, päätin pyöräyttää kakun pääsiäisen jälkeistä arkea sulostuttamaan.

Kakku ei ole liian makeaa mutta sitäkin tuhdimpaa. Pienikin siivu riittää taltuttamaan makeannälän. Nomnom.


Domino-suklaajuustokakku

Pohja:
18 kpl Domino-keksejä
2 rkl voita sulatettuna

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. (Laita keksit esimerkiksi muovipussiin ja rullaile kaulimella keksit muruiksi.) Painele keksiseos irtopohjavuoan pohjalle (kuvan kakku tehty vuokaan, jonka halkaisija on 24 senttiä). Esipaista pohjaa uunissa kymmenisen minuuttia.

Kakkuseos:
600 g tuorejuustoa (eli kolme rasiaa)
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
200 g tummaa suklaata (kuvan kakun suklaassa 80 % kaakaota)
3 kananmunaa

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Paloittele suklaa esimerkiksi metalliseen kulhoon ja aseta kulho kattilan päälle "kanneksi" niin, että vesi ei kosketa kulhon pohjaa. Kaada siis tarvittaessa osa vedestä pois. Anna veden kiehua pienellä lämmöllä kunnes suklaa on sulanut. Sekoittele välillä. 

Sekoita keskenään tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri. Vatkaa sähkövatkaimella joukkoon suklaasula ja munat yksitellen. Kaada seos pohjan päälle ja paista kakkua uunin keskitasolla noin tunti (tai kunnes kakku on kypsä). Irrota kakku heti kuumana vuoan reunoista varovasti veitsen avulla.

Jäähdytä hyvin, vähintään neljä tuntia. Voit tehdä kakun myös jo tarjoilua edeltävänä päivänä, kuten minä. Koristele kakku kermavaahdolla ja marjoilla tai hedelmäpaloilla.


P.S. Ajattelin tehdä samaisen kakun vielä myös Marianne-keksipohjalla. Suklaaseokseen voisi silloin lisätä myös Marianne-rakeita!

tiistai 22. huhtikuuta 2014

DIY: kenkähylly


Ostin tuossa hiljan itselleni 90 senttiä leveän tikashyllyn tv-tasoksi. Koska televisiota varten piti jättää riittävän suuri tila, jätin kaksi hyllyä kiinnittämättä. En suinkaan heittänyt hyllyjä hukkaan, vaan toinen ylimääräisistä hyllyistä pääsi toimittamaan uutta virkaa.


Asensin kenkäkyllyn seinään samanmoisilla varastosta löytyneillä hyllynkannakkeilla kuin leijuvan laatikkoyöpöydänkin. Mitään istumista tai muuta retkottamista tämä hylly ei kestä, mutta tukevasti kannattelee kyllä tarvittavan määrän kenkäpareja.


Vihdoin on eteisessä kengät ojennuksessa. Valmista oikean kokoista hyllyä ei löytynyt niin millään, vaikka vuoden verran ehdin kauppoja katselemaan sillä silmällä. Joskus oikeita ratkaisuja pitää vain jaksaa odottaa, niin ne suorastaan kävelevät eteen.



perjantai 18. huhtikuuta 2014

DIY: Leijuva laatikkoyöpöytä

Olen jo vuosia sitten haalinut nurkkiini puisia viinilaatikoita. Niissä on säilytetty yhtä sun toista: tälläkin hetkellä kylppärissä purnukkalaatikkona on yksi, käsityösopessa askartelukorina on toinen, keittiössä maustelootana kolmas ja senkissä cd-säilytyksessä neljäs. Olenpa säilönyt viinilaatikoissa myös esimerkiksi kenkiä, ja vielä edellispäivänä pinotut viinilaatikot toimivat sängyn vieressä yöpöytänä. Eräässä tuollaisessa lootassa taitavat olla myös kaikki joulukoristeeni.


Kuten ehkä tarkkasilmäisimmät huomasivat, olen kiinnittänyt viinilaatikon valkoisilla hyllynkannattimilla seinään. Olisin toki voinut koluta kirpputoreja tai etsiä kaupoista joitakin erityisen kauniita kannattimia, mutta tyydyin maalaamaan varastosta löytämäni puiset kannattimet valkoisiksi. Budjetti oli siis tälläkin kertaa pyöreät nolla euroa. Hyvä minä!


Tämä viinilaatikko on aika hieno: siinä on nimittäin liukuva kansi. Laatikossa voi säilöä vaikkapa varakirjaa (olen fiilislukija) tai mitä ikinä haluaakaan sänkynsä vieressä säilöä. Pidän myös Torresin logosta, joten ei kestänyt kauaakaan päättää, mikä viinilaatikoistani pääsee palvelemaan yöpöytänä.




Jalaton yöpöytä on myös siivoamisen kannalta tosi näppärä. Tuosta noin vain huitaisee imurilla alta, eikä mikään ole tiellä.


Siinä se leijuu sängyn vieressä. Yölamppuni patenttikiinnitys vaatii kyllä vielä vähän hiomista, nyt se on koukulla kiinni seinässä. Jostakin on siis metsästettävä upea kannatin. Seinäkin näyttää vähän paljaalta nyt kun valokuvia katsoo. Ikuinen sisustusprojekti jatkukoon.