lauantai 21. marraskuuta 2015

Joulupallot helmipuvuissa

Meikäläisen joulufiilis on vielä teillä tuntemattomilla, mutta äitini luona joulupallot on jo kaivettu esille. Äitini on nimittäin innostunut pujottelemaan helmistä koristeita vanhojen joulupallojen päälle.

Kyselin äidiltä, mistä hän on ohjeen napannut, mutta vedin vesiperän: hän on pujotellut helmet ihan vain kuvan perusteella hieman soveltaen.

Onneksi Pinterest on pullollaan ohjeita tämänmoisiin koristeisiin, joten jos innostut, löytyy ohjeita yllin kyllin. Naputtele hakusanoiksi sanat beaded ornament cover ja edessäsi on tuossa tuokiossa runsain määrin ohjeita (tai ainakin kuvia kauniista joulukoristeista).





Pitäisiköhän sitä itsekin pujotella muutamat helmikoristeet? Olen tainnut pujotella helmiä viimeksi joskus yläasteikäisenä, ja voi tylleröt, kuinka paljon niitä helmiä silloin pujottelinkaan! Innostuin jopa askartelemaan siskoni ylioppilasjuhlia varten hänen kuoviviinilasinsa jalkaan metallilankaan pujotellun helmikoristeen. Ohjetta siihen ei ollut, enkä tiedä, mahtaako tekeleestä löytyä edes kuvamateriaalia (kuvia toki otettiin, mutta kamerat olivat vielä siihen aikaa maailmaa mallia filmi). Sen muistan, että aikaa siihen meni ja hieno siitä tuli. Ja sen, että tuotekehittely ei ollut edennyt niin pitkälle, että koristeen olisi voinut rikkomatta lasin jalasta poistaa.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Aasialainen kurpitsakeitto

Yhteistyössä Indiedaysin ja Santa Marian kanssa


Aika ajoin minun tulee ostettua kaupasta myskikurpitsaa, yleensä näin syksyllä kurpitsan sesonkiaikaan. Myskikurpitsan maku on miellyttävän pehmeä, ja se sopii yllättävän moneen. Tällä kertaa tein kurpitsasta simppelin mausteisen sosekeiton.





Tämän keiton tekemiseen tarvitset vain myskikurpitsan, vettä, Santa Marian Paneng red curry -mausteseoksen ja kookosmaitoa. Yksinkertaista, eikö?


Aasialainen myskikurpitsakeitto (neljä annosta, valmistusaika n. 30 - 40 minuuttia)

1 myskikurpitsa (n. 1 kg)
vettä
1 pussi Paneng red curry -mausteseosta (Santa Maria)
1 tölkki kookosmaitoa (Santa Maria)


  1.  Halkaise myskikurpitsa terävällä veitsellä kahtia ja kaavi siemenet lusikalla talteen. Lohko kurpitsanpuolikkaat vielä neljään osaan ja paahda niitä uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes kurpitsa on pehmennyt. 
  2. Huuhdo kurpitsansiemenet ja aseta ne talouspaperin päälle kuivumaan. Paahda siemeniä uunipellillä viitisen minuuttia, kun olet ottanut paahdetut kurpitsanlohkot pois uunista. (Voit halutessasi maustaa siemeniä ennen kuin panet ne uuniin.)
  3. Irrota kurpitsanlohkoista kuoret ja paloittele lohkot noin kolmen sentin vahvuisiksi paloiksi (ei ole niin justiinsa)
  4. Kippaa palat kattilaan ja lisää kattilaan niin paljon vettä, että kurpitsat juuri ja juuri peittyvät. Keitä muutama minuutti keskilämmöllä kannen alla.
  5. Kaada joukkoon Paneng red curry -mausteseos ja sekoita. Lisää kookosmaito. Huuhtele kookosmaitopurkki lorauksella vettä ja lisää vesi-kookosmaistoseos vielä kattilaan. Sekoita tasaiseksi.
  6. Keitä viitisen minuuttia ja anna keiton jäähtyä tovi pöydällä. Soseuta keitto sauvasekoittimella, samalla myös kookosmaitoliemi vaahdottuu aavistuksen verran.
  7. Tarjoile heti paahdettujen kurpitsansiementen kera. Voit halutessasi koristella keiton esimerkiksi korianterinlehdillä. 
Aion tehdä toistekin! 

P.S. Myös äitini, joka ei juuri kookoksesta välitä, piti tästä keitosta. Keitto oli myös siskoni mieleen. Raati suosittelee myös teille reseptin kokeilua! :)



Kommervenkit kokkailussa:

1) Vastasin kesken kokkailun puheluun ja onnistuin käräyttämään siemenet uunissa. Käytin koristeluun kurpitsansiemeniä suoraan pussista. Itse paahdetut kurpitsansiemenet ovat ihan kunkkuja, joten tämä jäi harmittamaan.
2) En meinannut saada kookosmaitopurkkia auki, sillä en osannut käyttää äitini tölkinavaajaa. Meinasi mennä koko soppa piloille! Jollain ilveellä sain purkin auki vasemmalla kädellä (!) kyseistä vempainta väännellen. Huh. Kyllä omassa keittiössä kokkailu on huomattavasti helpompaa... :)

--

Santa Marian tuotteet saatu ilmaiseksi tätä postausta varten.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kakkukukka

Elokuun lopussa kaiken muuttokaaoksen keskellä rauhotuin iltaisin näpertämällä sokerimassasta synttärikakkuuni kukkakoristetta. Jollakin ihmeen viisillä tuollainen pieni piipertäminen auttaa hallitsemaan (pään sisäistä) suurta kaaosta. 



Kaulitsin sokerimassasta levyn, tein levystä roporeunaisella sydänmuotilla erikokoisia terälehtiä, painoin silikonisella leimasimella terälehtiin lehtiruodit, asettelin terälehdet lusikoiden päälle kovettumaan ja sivelin lehdille kultaista elintarviketomua. Lopuksi liimasin elintarvikeliimalla terälehtien takapuolelle elintarvikekäyttöön soveltuvat päällystetyt rautalangat. 



Kukan keskelle lainasin askartelupuolelta hieman heteitä, mutta tuon kultaisen keskustan tein ihan vain sokerimassasta muotoilemalla ja kultatomulla värjäämällä. Rautalankoja, kukkateippiä ja helmiheteitä lukuun ottamatta syötävää materiaalia koko kukka!


Kiinnitin terälehdet yksitellen kukan keskustan ympärille kukkateipillä liimaten.  Lähin ulottuvilla ollut sopiva kasausteline oli suodatinpussipakkaus, johon laskin keskeneräisen kukan aina välillä käsistäni. Kukkateipin kiinnittämisessä maltti oli valttia. Ja hellä ote.




Osa lehdistä pääsi murenemaan käsiini teippausvaiheessa, mutta muutoin kukan kasaaminen onnistui näin ensikertalaiselta melkoisen hyvin. Muutama huonohko terälehti jäi vähän harmittamaan, mutta melko hyvin ne rumemmatkin yksilöt sulautuivat joukkoon.

Oli siinä urakka, mutta tulipahan tehtyä!

tiistai 3. marraskuuta 2015

Täällä ollaan!

Latasin juuri synttärikuvat koneelle. Synttärit olivat elokuun lopussa. On ollut vähän haipakkaa tässä.

Oli ihana palata takaisin kesän lopun tunnelmiin, Ruissalon maisemiin, kauniiseen ilta-aurinkoon ja revontuliin. Ystävien kasvoja, naurua, iloisia silmiä, muistoja, haikeutta.


 









Syntymäpäiväjuhlia seuraavana päivänä ammuttiin muuttoauto täyteen tavaraa ja muutettiin Krisse pois Turusta. Tätä nykyä olen jälleen opiskelija, joka raataa niska limassa opintojaksoja lukuvuoden aikana kaksi kertaa enemmän kuin etenemissuunnitelmassa lukee. Siihen päälle vielä työt, jotta saisi pötyä pöytään. 

Täällä blogissakin jo huudeltiin uusien postausten perään. Kannattaakin huudella! Henki pihisee ja blogi on päivittäin mielessä. Tavoitteenani on kuitenkin saada uusi tutkinto valmiiksi ensi vuoden loppuun mennessä, joten hieman verkkaisempi päivitystahti saattaa jatkua vielä tovin. Lupaan kuitenkin, että pian tänne putkahtelee yhtä sun toista, kunhan pääsen asettumaan uuteen kotiin. 

Kävin muuten tuossa viikonloppuna vähän aktivoimassa sisäistä bloggaajaani Indiedaysin Bloggers' Inspiration Dayssa ja voin kertoa, että kyllä täältä vielä pesee!