maanantai 25. huhtikuuta 2016

Masukakku - not a piece of cake

Amerikkalaiset tavat ovat hiipineet suomalaiseen kulttuuriin, ja alkaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus järjestää vauvakutsut jo ennen vauvan syntymää. Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat vanhastaan rotinat ja varpajaiset, joita juhlitaan vasta vauvan synnyttyä.

Taikauskoisia emme ole, joten järjestimme juhlat ajan hengen mukaisesti hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Onnistuimme yllättämään tulevan äidin aurinkoisena arki-iltana pienimuotoisilla baby shower -juhlilla. 

Minä lupauduin leipomaan juhliin masukakun (amerikkalaisittain kakku tunnetaan nimellä baby bumb cake tai pregnant belly cake). Voi tyttäret, kuinka työläs kakku tuo olikaan! 


Kuulin, että on olemassa kakkuvuokia, joilla saa näppärästi pyöräytettyä esimerkiksi jalkapallokakun tai tällaisen mahakakun, mutta enhän minä moista raaskinut ostaa. Päädyin siis leipomaan kakun ihan tavallisilla kakkuvuoilla.

Suklaakakun leivoin tällä ohjeella. Tuosta määrästä riitti hyvin 24-senttiseen ja 20-senttiseen vuokaan  (= maha) sekä kahteen noin 10-senttiseen vuokaan (= povi). Taikina oli melko löysää, mikä pisti hieman jänskättämään, mutta kyllä siitä oikein hyvät kakut saatiin. (Siinä leipoessani mietin, että tuostapa saisi näppärästi myös vegaanisen suklaakakun aikaiseksi, kun laittaisi piimän tilalle jotakin muuta vastaavaa nestettä. Pitänee kokeilla joku päivä sitäkin.)

Kasasin 24- ja 20-senttiset kakut mahaksi. Veitsellä pyöristelin muotoja, minkä osasin. 


Vadelmakreemiin löysin ohjeen täältä ja tavalliseen sokerikreemiin täältä. Vadelmakreemiä oli alun perin tarkoitus käyttää vain täytteenä, mutta sitä jäikin niin paljon yli, että vuorasin vadelmakreemillä koko kakun. 

Tuon kreemin silotus olikin sitten melkoista puuhaa. Jos tuohon yksikin ryppy jää, näkyy se vuorenvarmasti myös sokerimassakuorrutteen läpi. Mitä siloisempi, sen parempi. 


Kaulin vaahtokarkkimassasta ensin pienemmän suikaleen poven päälle ja sitten suuremman levyn mahan päälle. Yllätyksekseni tämä vaihe sujui muitta mutkitta. Kuorrutteen alle tein myös pienen jalanpohjan yksityiskohdaksi sekä poven ja masun väliin nauhan ja kukan koristeeksi. (Massan värjäsin geelimäisillä elintarvikeväreillä.)




Mehevä suklaakakku teki hyvin kauppansa, joten täytyypi panna resepti talteen. Sattuuko siellä olemaan muita rohkeita masukakun kyhänneitä? Mielelläni käyn kurkkimassa muidenkin aikaansaannoksia!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Marimekko-villasukat (+ neulekaavio)

Mitä yhteistä on räsymatolla, lokilla, kaivolla, kivillä, palloilla ja muijalla? Ne ovat kaikki Marimekon kuoseja.

Toisinaan käsityön toteuttamiseen kuluu tuhottoman paljon aikaa. Näihin villasukkiin sain inspiraatiota jo joskus parisen vuotta sitten, kun Hupsistarallaan Terhi ja Eilen tein -blogin Hanne loivat puikoilla Marimekko-aiheisia tekeleitä. Kun sattumalta törmäsin blogosfäärissä näihin villasukkiin, se oli menoa. Lisävinkkinä annettakoon täältä löytyvä ohje Räsymatto-villasukkiin.

Marimekon kuosien pohjalta suunnittelin Stitch-nimisellä älypuhelinsovelluksella kirjoneulemalleja, joista sitten valkkasin lopulta vain osan näihin sukkiin neulottavaksi.


Väreiksi valikoitui lankakorista löytyneiden kerien perusteella valkoinen, musta ja pinkki. Pinkki oli ylijäämää näistä sukista, ja mustat minilankakerät löysin lankakorin pohjalta ikivanhasta Anttilan muovipussissa. Lienevät nekin perua mamman siskon lankavarastoista. Isoa työtä niin pienistä lankakeristä ei olisi hullukaan ruvennut neulomaan (en edes minä), mutta tällaiseen kirjoneulesukkaan ne sopivat oikein hyvin.


Pohjaan päädyin neulomaan pystyraitaa, sillä näissä sukissa kyseinen ratkaisu on ollut oikein toimiva. Vahvistettu kantapää on neulottu 30 silmukalla. (Neuloin ensin pinkillä pari kerrosta sileää ennen kuin ryhdyin varsinaista vahvistettua kantapääneuletta tekemään.)

Ensimmäistä kertaa otin kirjoneuleessa tietoisesti huomioon myös lankadominanssin. Etenkin tuossa pohjan raitaneuleessa lankadominanssin merkitys korostui. Kun valkoinen lanka poimitaan ikään kuin mustan alta, korostuu valkoinen lanka kuviossa selvemmin. Tällä videolla lankadominanssista on kerrottu tarkemmin.



Kuvioissa on käsityöteknisistä syistä eri määrä silmukoita, joten välillä pitää silmukoiden lisäilyssä ja kaventelussa olla tarkkana. Kerrottakoon nyt kuitenkin, että varren pinkissä joustinneuleessa on 64 silmukkaa, kuoseissa ylhäältä kohti kantapäätä 65 silmukkaa, 63 silmukkaa, 64 silmukkaa ja 60 silmukkaa. Jalkaterässä päällikuvioissa on 29 silmukkaa, 30 silmukkaa ja 29 silmukkaa. Kantapään ja pohjan raidat tein 30 silmukalla.

Koska maailmalla on liikkeellä melko paljon muiden suunnittelijoiden töistä vaikutteita saaneita neulekuvioita, uskallan tämän kuvakaappauksen suunnittelemistani neulekuvioista tännekin laittaa. Myyntiin en suosittele tuotteita näillä kuoseilla tehtävän, jotteivat isot pahat sedät ilmesty ovelle syytteiden kera.





Toivottavasti kaavioista on teillekin iloa. Eiku kuvioita valkkaamaan ja puikkoja heiluttamaan!


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Mustekaloja vauvoille

Innostuinpa minäkin tekemään hyvää virkkaamalla Satakunnan keskussairaalan pikkuisille keskosvauvoille. Virkatut mustekalan lonkerot tuovat lohtua vauvoille, kun pikkuiset viettävät elämänsä ensimmäisiä päiviä teho-osastolla. Turvalonkerot ovat myös siitä oiva keksintö, että vauvan pienet sormet pysyvät erossa kaikista johdoista, kun käsillä on muuta tekemistä.

Ja eipä sitä vauvan tarvitse keskonen olla näistä isosilmäisistä lonkerotyypeistä tykätäkseen. Pistäkääpä koukut heilumaan, näitä on nopea ja helppo tehdä!







Keltainen ja sininen lanka ovat puuvillasekoitelankaa (Novitan Miamia), beige ja vaaleanpunainen sataprosenttista (luomu)puuvillaa. Silmät virkkasin pikkukoukulla kirjontalangasta.

Turvalonkeroiden virkkausohje löytyy esimerkiksi täältä.


P.S. Pitäisköhän tolle ikkunanlaudalle tehdä jotain? :D